Sasha Huber

ESITTELY
Sasha Huber on
sveitsiläis-haitilaiset sukujuuret omaava kuvataiteilija, joka on syntynyt
Sveitsin Zürichissa vuonna 1975 ja asuu nykyisin Helsingissä. Huber toteuttaa
luovuuttaan monella taiteenalalla, kuten videon, valokuvauksen,
performanssi-interventioiden ja julkaisujen saralla. Hän keksi myös käyttää
niittipistoolia taiteenteon välineenä muun muassa projekteissa Shooting Back (2004) ja Shooting Stars
(2014),
tiedostaen koko ajan työkalunsa symbolisen merkityksen aseena. Tämä asialleen
vannoutunut taiteilija tunnetaan osallisuudestaan pitkän tähtäimen projektiin “Demounting
Louis Agassiz”, joka ajaa Agassizhorn-vuoren uudelleen nimeämistä. Sveitsin
Alpeilla sijaitseva vuori ristittiin aikoinaan sveitsiläisen luonnontieteilijän
ja rasistin Louis Agassizin (1807-1873) mukaan. Sen uudeksi nimeksi on
ehdotettu Rentyhornia, kunnianosoituksena Kongosta orjaksi kaapatulle Rentylle
ja muille rasismin uhreille. Huber on toimittanut kirjan Rentyhorn (2010) ja oli
toinen São Paulon 29. biennaalissa julkaistun kirjan (T)races of
Louis Agassiz: Photography, Body and Science, Yesterday and Today (2010) toimittajista.
Hän on ottanut osaa lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin, kuten Sydneyn 19.
biennaaliin vuonna 2014, ja hänet on kutsuttu taiteilijaresidensseihin
Brasiliassa, Ruotsissa, Norjassa, Sveitsissä, Uudessa-Seelannissa ja
Australiassa. Huberilla on taiteen maisterin tutkinto Aalto-yliopistosta ja hän
keskittyy jatko-opinnoissaan tutkimaan rasismia taiteen linssin kautta
Helsingin Aalto-yliopiston taiteen laitoksella.
TAITEILIJAN LAUSUNTO
Pääasiallinen kannustin
taiteessani on ollut haitilais-sveitsiläisten juurieni ja identiteettini tutkiminen
siirtomaahistorian kautta. Tämä lähestymistapa on laajentunut huomattavasti
kattamaan erilaisia historioita ja postkoloniaalisia todellisuuksia.
Eräs suurimmista innoittajistani oli isoisäni, taiteilija ja Haitin taidekeskuksen perustaja Georges Remponeau (1916-2012), joka muutti vuonna 1965 perheineen diktatuuria pakoon New Yorkiin tarjotakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden. New York City on myös paikka, missä vanhempani tapasivat ja, koska isäni oli Zürichistä, he muuttivat yhdessä Sveitsiin ja perustivat oman perheen. Sveitsissä syntyminen toi minut osaksi karibialaisten diasporaa.
Taiteilijana
ensimmäinen kriittinen reaktioni historiaan ja kolonialismiin oli toteuttamani muotokuvasarja
Shooting
Back (2004), jossa esiintyivät Kristoffer Kolumbus(1451-1506)
sekä haitilaiset diktaattorit François “Papa Doc” Duvalier (1907-1971)
ja Jean-Claude "Baby Doc" Duvalier (1951-2014). 'Ammuin'
heidän muotokuvansa jätevanerille paineilmalla toimivalla niittipistoolilla,
tietoisena sen symbolisesta merkityksestä aseena. Vuoden 2014 lopulla sarja oli
näytteillä ensimmäisessä suuressa haitilaisen taiteen kaksi vuosisataa
kattaneessa retrospektiivissä Haïti, joka
järjestettiin Pariisin Grand Palais'n Galerie sud-estissä. Hiljattaiseen
näyttelyyni Shooting Stars (2014) toteutin muotokuvia, jotka oli
omistettu poliittisista, etnisistä, ideologisista tai taloudellisista syistä
tehtyjen ampuma-attentaattien uhreille. Heihin kuuluivat afroamerikkalainen
kansalaisoikeusliikkeen johtaja Martin Luther King Jr. (1925-1965),
Ruotsin pääministeri Olof Palme (1927-1986); iranilainen
turvapaikanhakija ja mielenosoittaja Australian pidätyskeskuksessa Papua-Uuden-Guinean
Manus-saarella Reza Barati (1990–2014) ja St. Louisin Normandy High
Schoolista valmistunut Michael Brown Jr. (1996–2014). Nidoin muotokuvat
massiivikuuselle ja pinnoitin ne lehtihopealla, mikä sai ne muistuttamaan
uskonnollisia ikoneja.
Sasha Huber: Sea of the Lost, 2014, metalliniitit vanerilevylle
(teoskuva: Timo Nieminen).
Työni sai uuden
suunnan vuonna 2007, kun liityin transatlanttiseen “Demounting Louis Agassiz”-komiteaan,
jonka perusti sveitsiläinen historioitsija ja aktivisti Hans Fässler. Sveitsiläissyntyinen
luonnontieteilijä ja jäätiköiden tutkija Louis Agassiz (1807-1873) oli
vaikutusvaltainen rasisti, Yhdysvaltain etelävaltioiden rotuerottelun tukija ja
eräs apartheidin uraauurtavia ajattelijoita. Agassizin koko tarina oli jäänyt
pitkälti kertomatta. Päämäärämme oli valaista Agassizin synkkää historiaa
nimeämällä Sveitsissä sijaitsevan Agassizhorn-vuoren uudelleen ‘Rentyhorniksi’
kunnianosoituksena Rentylle – Kongosta orjaksi kaapatulle miehelle, joka oli
yksi monista, joita Agassiz kuvasi tutkimustyössään – ja muille rasismin
uhreille. Vuonna 2008 ryhdyin suunnittelemaan ensimmäistä interventiotani. Vein
uutta nimeä kantavan metallikyltin Agassizhornin huipulle ja perustin
kansainvälisen internet-vetoomuksen (www.rentyhorn.ch). Aloitin
tuolloin työn interventioiden parissa; dokumentoin ne videolle, valokuvin ja
piirroksin sekä projekteihin liittyviin julkaisuihin, jotka on tuotettu
yhteistyössä kirjoittajien ja tutkijoiden kanssa. Vuosina 2010 ja 2013 jatkoin Demounting
Louis Agassiz -työtäni taiteilijaresidensseissä Brasiliassa, Sveitsissä ja
Skotlannissa sekä tänä vuonna Uudessa-Seelannissa. Toimitin kirjan Rentyhorn (2010) ja olin
toinen São Paulon 29. biennaalissa julkaistun kirjan (T)races of
Louis Agassiz: Photography, Body and Science, Yesterday and Today (2010)
toimittajista. Videoni Louis Who? What you should know about Louis Agassiz (2010) esitettiin
Sydneyn 19. biennaalissa vuonna 2014.
Huskurer Remedies (2010-11), jonka toteutin yhdessä mieheni Petri Saarikon (Helsingin Kallion Kunsthallen perustaja ja johtaja) kanssa, oli kollektiivinen sukuprojekti, joka käsittelee suvuissa kulkevaa perimätietoa kansanparannuskeinoista, joka muodostaa osan sukujen identiteettiä. Aloitimme Remedies-projektin työskennellessämme Ruotsissa Botkyrkan taidehallin taiteilijaresidenssissä ja aiomme jatkaa sitä tulevilla residenssijaksoillamme Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.
Sasha Huber Helsinki, tammikuu 2015
www.sashahuber.com
(Käännös: LH)
Yksityiskohta Kuvataideviikoilla nähtävästä Sasha Huberin teoksesta Sea of the Lost.