Sasha Huber

ESITTELY
Sasha Huber on sveitsiläis-haitilaiset sukujuuret omaava kuvataiteilija, joka on syntynyt Sveitsin Zürichissa vuonna 1975 ja asuu nykyisin Helsingissä. Huber toteuttaa luovuuttaan monella taiteenalalla, kuten videon, valokuvauksen, performanssi-interventioiden ja julkaisujen saralla. Hän keksi myös käyttää niittipistoolia taiteenteon välineenä muun muassa projekteissa Shooting Back (2004) ja Shooting Stars (2014), tiedostaen koko ajan työkalunsa symbolisen merkityksen aseena. Tämä asialleen vannoutunut taiteilija tunnetaan osallisuudestaan pitkän tähtäimen projektiin “Demounting Louis Agassiz”, joka ajaa Agassizhorn-vuoren uudelleen nimeämistä. Sveitsin Alpeilla sijaitseva vuori ristittiin aikoinaan sveitsiläisen luonnontieteilijän ja rasistin Louis Agassizin (1807-1873) mukaan. Sen uudeksi nimeksi on ehdotettu Rentyhornia, kunnianosoituksena Kongosta orjaksi kaapatulle Rentylle ja muille rasismin uhreille. Huber on toimittanut kirjan Rentyhorn (2010) ja oli toinen São Paulon 29. biennaalissa julkaistun kirjan (T)races of Louis Agassiz: Photography, Body and Science, Yesterday and Today (2010) toimittajista. Hän on ottanut osaa lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin, kuten Sydneyn 19. biennaaliin vuonna 2014, ja hänet on kutsuttu taiteilijaresidensseihin Brasiliassa, Ruotsissa, Norjassa, Sveitsissä, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Huberilla on taiteen maisterin tutkinto Aalto-yliopistosta ja hän keskittyy jatko-opinnoissaan tutkimaan rasismia taiteen linssin kautta Helsingin Aalto-yliopiston taiteen laitoksella.


TAITEILIJAN LAUSUNTO
Pääasiallinen kannustin taiteessani on ollut haitilais-sveitsiläisten juurieni ja identiteettini tutkiminen siirtomaahistorian kautta. Tämä lähestymistapa on laajentunut huomattavasti kattamaan erilaisia historioita ja postkoloniaalisia todellisuuksia.

Eräs suurimmista innoittajistani oli isoisäni, taiteilija ja Haitin taidekeskuksen perustaja Georges Remponeau (1916-2012), joka muutti vuonna 1965 perheineen diktatuuria pakoon New Yorkiin tarjotakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden. New York City on myös paikka, missä vanhempani tapasivat ja, koska isäni oli Zürichistä, he muuttivat yhdessä Sveitsiin ja perustivat oman perheen. Sveitsissä syntyminen toi minut osaksi karibialaisten diasporaa.

Taiteilijana ensimmäinen kriittinen reaktioni historiaan ja kolonialismiin oli toteuttamani muotokuvasarja Shooting Back (2004), jossa esiintyivät Kristoffer Kolumbus(1451-1506) sekä haitilaiset diktaattorit François “Papa Doc” Duvalier (1907-1971) ja Jean-Claude "Baby Doc" Duvalier (1951-2014). 'Ammuin' heidän muotokuvansa jätevanerille paineilmalla toimivalla niittipistoolilla, tietoisena sen symbolisesta merkityksestä aseena. Vuoden 2014 lopulla sarja oli näytteillä ensimmäisessä suuressa haitilaisen taiteen kaksi vuosisataa kattaneessa retrospektiivissä Haïti, joka järjestettiin Pariisin Grand Palais'n Galerie sud-estissä. Hiljattaiseen näyttelyyni Shooting Stars (2014) toteutin muotokuvia, jotka oli omistettu poliittisista, etnisistä, ideologisista tai taloudellisista syistä tehtyjen ampuma-attentaattien uhreille. Heihin kuuluivat afroamerikkalainen kansalaisoikeusliikkeen johtaja Martin Luther King Jr. (1925-1965), Ruotsin pääministeri Olof Palme (1927-1986); iranilainen turvapaikanhakija ja mielenosoittaja Australian pidätyskeskuksessa Papua-Uuden-Guinean Manus-saarella Reza Barati (1990–2014) ja St. Louisin Normandy High Schoolista valmistunut Michael Brown Jr. (1996–2014). Nidoin muotokuvat massiivikuuselle ja pinnoitin ne lehtihopealla, mikä sai ne muistuttamaan uskonnollisia ikoneja.


Sasha Huber: Sea of the Lost, 2014, metalliniitit vanerilevylle
(teoskuva: Timo Nieminen).


Työni sai uuden suunnan vuonna 2007, kun liityin transatlanttiseen “Demounting Louis Agassiz”-komiteaan, jonka perusti sveitsiläinen historioitsija ja aktivisti Hans Fässler. Sveitsiläissyntyinen luonnontieteilijä ja jäätiköiden tutkija Louis Agassiz (1807-1873) oli vaikutusvaltainen rasisti, Yhdysvaltain etelävaltioiden rotuerottelun tukija ja eräs apartheidin uraauurtavia ajattelijoita. Agassizin koko tarina oli jäänyt pitkälti kertomatta. Päämäärämme oli valaista Agassizin synkkää historiaa nimeämällä Sveitsissä sijaitsevan Agassizhorn-vuoren uudelleen ‘Rentyhorniksi’ kunnianosoituksena Rentylle – Kongosta orjaksi kaapatulle miehelle, joka oli yksi monista, joita Agassiz kuvasi tutkimustyössään – ja muille rasismin uhreille. Vuonna 2008 ryhdyin suunnittelemaan ensimmäistä interventiotani. Vein uutta nimeä kantavan metallikyltin Agassizhornin huipulle ja perustin kansainvälisen internet-vetoomuksen (www.rentyhorn.ch). Aloitin tuolloin työn interventioiden parissa; dokumentoin ne videolle, valokuvin ja piirroksin sekä projekteihin liittyviin julkaisuihin, jotka on tuotettu yhteistyössä kirjoittajien ja tutkijoiden kanssa. Vuosina 2010 ja 2013 jatkoin Demounting Louis Agassiz -työtäni taiteilijaresidensseissä Brasiliassa, Sveitsissä ja Skotlannissa sekä tänä vuonna Uudessa-Seelannissa. Toimitin kirjan Rentyhorn (2010) ja olin toinen São Paulon 29. biennaalissa julkaistun kirjan (T)races of Louis Agassiz: Photography, Body and Science, Yesterday and Today (2010) toimittajista. Videoni Louis Who? What you should know about Louis Agassiz (2010) esitettiin Sydneyn 19. biennaalissa vuonna 2014.

Huskurer Remedies (2010-11), jonka toteutin yhdessä mieheni Petri Saarikon (Helsingin Kallion Kunsthallen perustaja ja johtaja) kanssa, oli kollektiivinen sukuprojekti, joka käsittelee suvuissa kulkevaa perimätietoa kansanparannuskeinoista, joka muodostaa osan sukujen identiteettiä. Aloitimme Remedies-projektin työskennellessämme Ruotsissa Botkyrkan taidehallin taiteilijaresidenssissä ja aiomme jatkaa sitä tulevilla residenssijaksoillamme Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Sasha Huber Helsinki, tammikuu 2015

www.sashahuber.com

(Käännös: LH)

Yksityiskohta Kuvataideviikoilla nähtävästä Sasha Huberin teoksesta Sea of the Lost.