Maleksijan paratiisi avautuu

Erno Enkenberg: Kartoittaja, 2018, öljy kankaalle.


Mäntän kuvataideviikkojen kesän 2018 näyttely Kartasto avautuu yleisölle 17.6.2018. Taidekriitikko, galleristi Veikko Halmetojan kuratoiman näyttelyn 57 taiteilijaa johdattelevat näyttelykävijät polveilevalle tielle kartoittamaan maailmaa. Näyttelyn pääpaikkana on Pekilo, mutta taidetta nähdään ja koetaan myös kaupunkitilassa, Joenniemessä sekä verkossa.

Kartasto on rakentunut pitkälti kolmen Pekilon kerroksen ja kolmen suuntaa-antavan teeman varaan. Kuraattori Veikko Halmetoja täsmentää, että teemoihin ei ole kuitenkaan syytä takertua tiukasti.

– On tärkeää, että jokaisessa kerroksessa on välillä suvantokohtia ja mahdollisuus hengähtää. Haluan, että näyttelyssä on konkretiaa, mutta haluan että siinä uskalletaan myös leijailla pilvilinnoissa.

Maa, luonto, ihmisyys

– Ensimmäinen kerros on maan, luonnon ja ihmisyyden kerros. Sepeli narskuu kenkien alla, metsä leviää ympärille ja ihmiskohtalot koskettavat, Veikko Halmetoja kuvailee.

Pekilon aulasta pääsee suoraan matkalle ja seuraamaan ihmisten elämää Dar Es Salaamissa. Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen vuorovaikutteinen videoinstallaatio Tracking Dar Es Salaam käsittelee kysymyksiä ihmisyydestä, ihmisarvosta ja yksilön roolista yhteiskunnassa. Aleksi Liimataisen ja Mikko Paakkosen installaatio Suomi Finland 5926 tuo näyttelytilaan ratapihan ja sen myötä tunteen joutilaisuudesta, joka voisi katketa saapuvan junan ääniin milloin tahansa. Junaradan varrelta voi poiketa metsään: Tiina Kivisen piirustusinstallaatio Onnennotko vie syvälle luonnon siimekseen ja pohtimaan muun muassa metsien ja maisemakäsityksen roolia osana ympäristönsuojelua.

Yhteiskunnallista keskustelua ja filosofiaa


– Kolmas kerros on politiikan ja filosofian kerros. Siellä nähtävät teokset käsittelevät yhteiskunnallista keskustelua, valtaa ja sen lieveilmiöitä.

Esillä on muun muassa Timo Wrightin kokeellinen lyhytelokuva Ex Nihilo, joka kolmesta eri näkökulmasta kuvaa ihmisen pyrkimystä kontrolloida elämää ja kuolemaa. Kaj Stenvallin maalaukset puolestaan purkavat kahden suurvallan johtohahmojen valtaa huumorin keinoin. Saara Särmän kollaasi Alalaita tuo näkyväksi nykyhetken pelon maantieteen – Internetin vihapuheen.

Shamanistisia maalauksia ja pyhiä kirjoja

Pekilon neljännessä kerroksessa astutaan satujen, myyttien ja uskontojen maailmaan. Esillä ovat muun muassa Pekka Väyrysen pienet, shamanistiset maalaukset, Rannveig Helgadóttirin mandalat, Dzamil Kamangerin helmikudontatekniikalla tehdyt monoteististen uskontojen pyhien kirjojen kannet sekä Outi Heiskasen pensastuulikansa.

Aura Kotkavirran Paratiisisaari on dokumentoitu performanssi, jota voi seurata myös verkossa osoitteessa https://kivienupotus.com/. Lisäksi verkossa on nähtävillä Kalle Hammin & Dzamil Kamangerin teos Plantae Vagabundae osoitteessa gostanpuisto.fi. Teoksen kuvitus on esillä Autereen tuvassa, Joenniemessä. Plantae Vagabundae on tehty yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa.

Mäntän kaupunkitilassa nähdään EGSin graffitteja, lisäksi kaupungissa vierailee kesän aikana Virpi Kannon ja Tapani Kokon humoristinen, sirkusvaikutteinen Taidevankkuri Linnuntie.

Mäntän kuvataideviikot täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Alkutaipaleellaan biennalena järjestetty tapahtuma on vakiintunut jokakesäiseksi, pääasiassa kotimaisen nykytaiteen katselmukseksi.

– On kunnia olla tekemässä juhlavuoden näyttelyä. Olen koonnut Kartaston kantaen mukanani kaikkia aiempia näyttelyitä. Olen nähnyt jokaisen ja suuren osan useampaan kertaan, kertoo Mäntässä lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Veikko Halmetoja.


  • Facebook
  • Google+
  • Twitter
  • Linkedin